Elikkäs tässä nyt tämä ensimmäinen osa (: Alku saattaa olla hiukan tylsä, mutta loppua kohden toivottavasti paranee (: ... READY ....... SET ..... GO!
Elikkäs tässä on suvun aloittajatar, Janice Tender. Janice ei kestänyt enää olla vanhempiensa valvovan silmän alla ja päätti muuttaa pois kotoaan, perustamaan omaa perhettään. Horoskoopiltaan Janice on rapu ja hänen tavoitteensa on perhe. Hän pitää lihaksikkaista miehistä, joilla on muokatut hiukset, mutta inhoaa hajuvettä. Siis eihän hajuvedessä muuta vikaa ole, mutta kun oon allerginen sille ..
Ja tässä on Janicen "talo". Ostaessaan tätä hökkeliä hän luuli sitä kartanoksi, mutta hänen ns. kartanonsa paljastuikin vanhaksi kasvihuoneeksi.
Ensimmäisenä hommanansa taloon päästyään Janice päätti kokata. Mutta koska hän ei ollut mikään kokki parhaimmasta päästä, hän tyytyi syömään jotain alennus tuotteissa olleita muroja. Voi hittolainen.. olisi nyt edes kunnon ruokaa eikä jotain K-kaupan halpis muroja!
No, näyttää siltä että ne halpis muros maistuvat silti.
Postipojan tullessa tämä yltiösosiaalinen neiti päätti mennä ahdistelemaan hiukan postipoikaa.
Postinkantaja kuitenkin nakkasi vain sanomalehden maahan ja lähti juosten karkuun Janicea. Janice päätti kuitenkin poimia lehden maasta, ja alkaa etsiä itselleen sopivaa työpaikkaa. Janicen elämäntavoite olisi kohota opetusuran huipulle, mutta sen tavoitteen toteutus ei ainakaan ala vielä tänään, koska kyseistä työtä ei ollut tarjolla. Hmmm... Onkohan tässä köyhässä kyläpahasessa edes koulua?
Janicen aika kävi pitkäksi sisällä, joten hän siirtyi pihalle katselemaan pilvien kulkua. Hah... tuo pilvihän näyttää ihan sydämmeltä. Voisikohan se olla jokin vinkki?
Kyllähän se pilvi taisi vinkki olla, koska silmänräpäyksessä tietä pitkin käveli tällainen mies vastaan.
Janice ryntäsi heti iskemään kyseistä miestä, joka esittäytyi Benjaminiksi. Se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä, ainakin Janice ajatteli vielä tuolloin näin.
- Mmmm.. Tiedätkös mitä kulta?
- Hmm?
- Rakastan sua.
Kihloihin Benjamin ei kuitenkaan ollut vielä valmis menemään.
Mutta kyllähän sekin sitten myöhemmin sujui.
Lopuksi Benjamin vielä hyvästeli rakkaansa hellällä suudelmalla.
Benjaminin kadottua pihapiiristä Janice jäi vielä makailemaan nurkimolle.
I will always love you, Benjamin.
Kun Janice viimmein tuli sisälle, häntä rupesi mietityttämään, oikeastaan kaduttamaan.
Mitä minä oikeastaan ajattelin? Tapasin miehen vasta muutama tunti sitten ja nyt olemme kihloissa?
Rakastaako hän minua oikeasti?
Missähän hän edes asuu?
Äh, miksi minä vaivaan päätäni näillä typerillä ajatuksilla? Minun ei taida kannattaa ajatella asioita näin väsyneenä Janice mietti ja painui telttaansa nukkumaan.
8kk myöhemmin:
.....
- Hei rakas, minulla on eräs ilmoitusluontoinen asia.. Odotan lasta.. Sinun tytärtäsi tai poikaasi.
- Sinä odotat MITÄ? Olenko jossakin vaiheessa sanonut haluavani jonkun saatanan pennun itselleni? Voi perhana sinun kanssasi nainen! TEE ABORTTI!
- Luulin että olen sinulle enemmän kuin vain ajanviete! Ja arvaappa muuten mitä! MINÄHÄN EN OMASTA LAPSESTANI LUOVU!
- NO, SITTEN ON VARMAAN PAREMPI ETTÄ MEIDÄN TIEMME EROAVAT TÄSSÄ!
...
Miten ikinä selviän tästä yksin?
Vaikka suurimman osan päivästä Janice lojui masennuksen synkissä syövereissä, oli yksi asia joka paransi hänen oloaan. Tanssiminen.
Erään kerran kesken tanssimisen Janicen synnytys alkoi. Varmasti naapuritkin kuulivat, kun Janice kirkui tuskaansa kurkku suorana.
Ja tällainenhan sieltä sitten lopulta tuli. Janice nimesi poikansa Jonathaniksi.
Janice ei voinut irrottaa edes katsettaan Jonathanista, niin paljon hän tätä pientä isätöntä poikaansa rakasti.
¨
Mutta aika kului nopeasti ja pian Jonathanin oli aika kasvaa.
Ja tällainen hänestä kasvoi. Aaaika söpö (:
Niiden muutamien vuosien aikana, kun Jonathan oli taapero, Janice opetti hänelle kaikki tärkeät taidot, kuten kävelyn, puhumisen ja pottailun.
Illalla olisivat Jonathanin synttärit, joten Janice päätti vielä kerran leikkiä pienokaisensa kanssa, koska pelkäsi ettei Jonathan tarvinnut enää äitiä kun kasvaisi.
Ja tälläinen poika Jonathanista kasvoi. Edelleen ihan söpö :D
Muodonmuutoksen jälkeen (:
Nyt kun Jonathan oli kasvanut, hän tarvitsi myös oman huoneen, joten entiseen hökkeliin lisättiin yläkerta (:
Vaikka Jonathanin elämä oli aika täydellistä, silti hän silloin tällöin istui vakavana sängyllään ja mietti. Useinmiten mietinnän aihe oli Benjamin, isä joka ei halunnut edes tavata omaa poikaansa.
Eräänä iltana Janice päätti soittaa adoptiopalveluun. Jonathan vaikutti kovin yksinäiseltä joten Janice ajatteli tämän tarvitsevan seuraa.
Ja tässä hän on: Minka Tender. Ei ihan täydellinen, mutta suloinen silti.
Jonathankin hyväksyi hyvin uuden pikkusiskopuolensa.
Tähän loppuu ensimmäinen (tönköhkö) osa .. Kommenttia (: